Fiina Alisa Maunumaa

Lataa puhe pdf-muodossa.

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta, ja Johannes jatkaa, juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että Hän antoi ainoan poikansa maailmaan antamaan meille elämän.

Siinä se oli. Rakkauden määritelmä.

Jokaisella on oma käsitys rakkaudesta. Muodostamme käsitystä rakkaudesta sitä mukaa, miten sitä itse saamme kokea. Rakastaminen ei ole helppoa eikä täydellistä. Muistan, kuinka pienenä suutuin veljelleni, kun hän tuli huoneeseeni ilman lupaa. Huusin hänelle kovaan ääneen: POIS! Ei vaikutusta. Ajattelin, että vielä vakuuttavampaa olisi, jos sanoisin jokaisen kirjaimen erikseen ja huusin: P-O-S-I! Jolloin tulin tavanneeksi. Veljeäni rupesi naurattamaan ja olin siitä ensin tosi loukkaantunut, mutta en pystynyt kauan olemaan vihainen, koska sisarusten välinen sanomaton yhteys oli vihaa voimakkaampi. Elämän myötä- ja vastoinkäymisissä on tärkeä osoittaa lempeyttä. Lähimmäisen minulle osoittama lempeys tuo lohtua, turvaa, rauhaa ja toivoa.

Miksi lähimmäisenrakkaus ei ole meille itsestäänselvyys? Rakkaudesta puhutaan niin paljon, mutta sitä näkyy niin vähän.

Kun Jeesukselta kysyttiin, kuka on minun lähimmäiseni, hän kertoi vertauskuvan laupiaasta samarialaisesta. Vertauskuvassa Jeesus opetti lähimmäisen olevan se, joka osoitti laupeutta ryöstetylle miehelle. Hän kehottaa meitä tekemään samoin.

Kun merisaukot nukkuvat, ne pitävät toisiaan tassuista kiinni, etteivät ne ajelehtisi yön aikana pois toistensa luota. Merisaukkojen sormet on tarkoitettu tarttumiseen, ne on siis luotu pitämään toisiaan tassuista kiinni. Merisaukot eivät mieti, onko vieressä tuttu vai ei, vaan ne tietävät, että selviytyäkseen yöstä niiden on pidettävä yhtä.

Mitä asioita Jumala on meidän elämäämme luonut ja antanut, ettemme ajautuisi pois toistemme luota, vaan säilyttäisimme yhteyden?

Olisiko meillä muutakin opittavaa merisaukoilta? Merisaukon poikanen ei osaa vielä sukeltaa, eikä se ole kovin taitava uimari. Kun merisaukon emo lähtee etsimään ruokaa, se ankkuroi poikasensa paikalleen sitomalla sen merilevällä. Mihin meidän elämämme on ankkuroitu? Minun ankkurini on Jumalan antama toivo, lupaus turvasta.

Merisaukon poikaselle turvallinen paikka on emon vatsan päällä, kun emo kelluu selällään. Tämä muistuttaa minua siitä, kun pienenä hippaa leikkiessämme menin isän luo huutaen, että isä on turva. Sekä minä että merisaukon poikanen tiesimme, mihin voimme turvata.

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 126.