Lahja Sarkkinen

Puhe pdf-muodossa.

sunnuntai 3.7.2022
aamuseurat klo 8.00
Lahja Sarkkinen

Olen sitä ikäluokkaa, joka sai reilut kaksi vuotta sitten kirjeen, jossa oli määräys, että yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa. Älä tapaa muita ihmisiä kasvotusten ja vältä liikkumista kodin ulkopuolella.

Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että yhteen suhteeseen eivät mitkään määräykset ulotu. Jeesus sanoi: Te kaikki jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani.

Ja Jeesus itse sanoi viimeiseksi taivaaseen astuessaan kaikkia omiaan tarkoittaen lupauksen: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jumalasuhteeseen eivät mitkään ihmisten määräykset ulotu. Jeesus ei jätä yksin.

Kainuussa sairaalapappina ollessani kuulin kerrottavan matkojen ja lumiesteiden eristämästä syrjäkylän mummosta, jolle joku eksyi valittelemaan, eikö täällä ole yksinäistä, kun ei ole ketään muuta lähellä. Vanhus sanoi: ”En minä yksin ole, onhan täällä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Saan lukea ja miettiä heidän puhettaan. Heille saan kertoa huoleni ja kaikki asiani.”

Seurakunnat ovat viime vuosina kiitettävällä tavalla oppineet lähettämään jumalanpalvelukset netin kautta striimattuina. Vanhatkin ihmiset ovat oppineet käyttämään teknisiä välineitä: tietokonetta ja älypuhelinta. Ainakin puolet seurakuntalaisista osallistui ja yhä osallistuu jumalanpalveluksiin kotonaan. Koronarajoitusten jälkeen seurakuntien tilaisuuksiin on saanut tulla. Kahden vuoden tauon jälkeen herättäjäjuhlatkaan eivät ole itsestäänselvyys, vaan nöyrästi vastaanotettava lahja puheineen ja tapaamisineen.

Yhdenlainen etäyhteys läheisiin on ollut se (ainakin minulle lapsesta saakka opetettu) muistaminen, että iltarukouksen yhteydessä on voinut jatkaa pyytämällä siunausta ihmisille: siunaa ukkia, mummia, kummia jne. ja kaikkia läheisiäni. Mahdollisesti myös muita, kaukaisiakin kärsiviä, lähetystyöntekijöitä ja auttajia ja keitä sydämellä onkin. Tätä rukousmuistamista monella tukevat kuvat kännykässä, kotona pöydällä tai seinällä. Ja ainakin sydämessä. Eikä tämä rukousmuistaminen ja läheisyys ole sidottu aikaan eikä paikkaan.

Monelle on ollut luonnollista olla yksin tai vain lähiperheen kanssa. Jo muutamakin puhelimen kautta yhteydessä oleva ihminen, sukulainen, ystävä, on ollut hyvänä turvaverkkona. Mikä vapautus onkaan ollut päästä taas sukujuhliin ja tavata läheisiä kasvotusten.

Erikoisen syvästi olen näinä koronavuosina tuntenut tuskaa niiden ihmisten vuoksi, joiden sairasvuoteen vierelle ja kuoleman hetkelle eivät läheiset ja sielunhoitajat päässeet. Ollessani sairaalapappina Kajaanissa 10 vuotta opin siihen, että eristyshuoneisiinkin voi mennä ohjatusti suojavarusteisiin puettuna. Toivottavasti tulevaisuudessa ei pidetä rajoituksia, joita ei voi enää myöhemmin korvata.

Toisen, myönteisen asian, opin sairaalapapin työni aikana. Sain nähdä henkilökunnan sitoutumisen työhönsä ja kuulla potilaiden kokemuksia. Opin luottamaan terveydenhuollon ihmisiin, lääkäreihin, hoitajiin ja heidän ammattietiikkaansa.               

Sain siitä ensimmäisten koronaviikkojen aikana jälleen henkilökohtaisen kokemuksen.

Koronarajoitusten alkuaikana hiljaisen viikon tiistaina sain yllättävän kivun sydämeen avatessani pihatietäni siihen auratusta lumiesteestä. Tiesin kyllä määräyksistä, joiden mukaan ei ollut lupa kuormittaa koronaan varustautuneita terveydenhoidon ihmisiä. Kuitenkin olin oppinut luottamaan, että jokaisella on oikeus hakea apua kiireelliseen hätään. Tilasin ambulanssin. Yöllä ei ollut lähetteen kirjoittajaa, mutta aamulla lääkäri ensimmäiseksi otatti verikokeet ja sydänentsyymit. Seurauksena oli päätös: ambulanssi on tilattu. Keskussairaalaan on jo soitettu. Nyt tuli äkkilähtö. Pääsin suoraan pallolaajennukseen. Keskussairaalan sydänosastolla juhlittiin juuri pallolaajennuksen 20-vuotista taivalta ja sen tuomaa merkittävää apua. Sydänosaston väki iloitsi siitä, että en jäänyt hoitovelaksi odottamaan vaan hoidettiin ajallaan. Seuraavana päivänä, kiirastorstaina, olinkin jo kotona, ajallaan hyvin hoidettuna.

Monilla ihmisillä on saattanut olla kohtalokas väärinkäsitys, että mitään kiireellisikään vaivoja ei ehdittäisi hoitaa koronaepidemian aikana. Kiireellinen avuntarve on kuitenkin hoidettava ajallaan. On lupa luottaa apuun ja auttajiin.

Saman asian kokeneen ihmisen vertaistuki voi olla myös korvaamaton apu. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin pallolaajennuksen tullessa käyttöön hoitomuotona olin ensimmäisen kerran tuon uuden toimenpiteen avulla hoidettavana. Onneksi odottaessani kotirapulla ambulanssia soitin silloin nuoremmalle veljelleni, jolla oli ollut sydäninfarkti ja suuri leikkaus. Hän sanoi minulle heti, että nyt on tullut uusi leikkausta helpompi hoitomuoto, pallolaajennus. Minun olisi pyydettävä pääsyä siihen ja heti. Annoin puhelimeni lääkärille ja veljeni kertoi minun tilanteeni ja oman kokemuksensa. Hänelle oli neuvottu oireiden tullessa menemään heti pallolaajennukseen. Pääsin tuon uuden hoitomuodon piiriin ja sain toimenpiteiden tuoman avun. Vertaistuki oli hyvä apu ja joudutti ja rohkaisi.

Aina ei ole yhteyden ja avun tarpeessa kysymys elämästä ja kuolemasta, mutta murheinen tai ahdistunut mieli tarvitsee myös tukea. Baskilainen runoilija Pereira sanoo runossaan: Kun heikko vahvistaa veljeään, siinä on Jumalan valtakunta lähellä.                                   

Pereiran runon voimme kääntää arkikielelle: kun tavallinen ihminen, nuori tai vanha, mies tai nainen, kuuntelee, rohkaisee ja tukee lähimmäistään, siinä on Jumalan valtakunta lähellä.

Meille on annettu kaksi korvaa kuuntelemista varten ja suu rohkaisun sanoja varten. Heränneen kansan keskuudessa samaa tarkoitetaan usein, kun puhutaan kanssapuheesta. Monesti rohkaistaan myös toinen toistaan. Molemmat saavat tukea.

Virsikirjamme virsi kertoo kauniisti tärkeimmistä kuulluksi tulemisen ja avun hetkistä :

Ei Jeesus pidä kiirettä, hän huomaa jokaisen. Hän kumartuu ja kuuntelee huolia kaikkien.

Nyt nuori, vanha vaivoineen seuraamme ennättää, Yhdessä ollaan, kuunnellaan, nyt se on tärkeää.

Ei muuta lahjaa tarvita, vain armon läheisyys. Näin meille juhlan valmistaa Kristuksen ystävyys.