Mikko Katilan syntymäkotiin retki juhlilla

Mikko Katila oli kymmenlapsisen perheen poika, joka pääsi ylioppilaaksi Vaasan yhteislyseosta 1891, vihittiin papiksi 1897 ja palveli Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa, Naantalin seurakunnassa ja vuodesta 1907 kuolemaansa saakka vuoteen 1924 eteläkarjalaisessa Savitaipaleen seurakunnassa, vakinaisena kappalaisena vuodesta 1909.

Mikko Katilan virsi julkaistiin ensi kerran Hengellisessä Kuukausilehdessä vuonna 1899 otsikolla Kiitä Herraa, minun sieluni. Runo on kirjoitettu aikana, jolloin Katilan elämässä oli suurta surua: vajaa vuosi sitten vihitty vaimo ja parikuukautinen lapsi menehtyivät. Uusi vaimo löytyi kuitenkin Maaningan pappilasta. Aina Katila julkaisi postuumisesti Katilan runokokoelman Ristin koulussa vuonna 1925.

Katila viittaa runoissaan usein Vanhaan testamenttiin. Katila sairasti koko elämänsä, ja hänen hengellinen kilvoittelunsa sisälsi paljon ahdistusta. Koko ajan hän kuitenkin pyrki muistuttamaan itseään Jumalan hyvyydestä.

Kaksi muuta Katilan virttä Siionin virsissä ovat numero 240 "Maailmassa alla vainon" (säv. Markku Kilpiö) sekä 244 "Herra, Herra älä heitä" (säv. saksal. 1509, suomalainen toisinto).

Vuoden 1918 sodan melskeissä tuhoutui Savitaipaleen kirkko. Mikko Katilakin perheineen joutui evakkoon Seinäjoelle. Papin paluu hiiltyneiden kirkonraunioiden ääreen oli raskas. Uutta kirkkoa ryhdyttiin kuitenkin puuhaamaan pikaisesti ja vaikka aluksi suunniteltiin puukirkon rakentamista, päädyttiin kivikirkkoon, jonka rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi Mikko Katila valittiin. Palaneen kirkon tilalle nousi Josef Stenbäckin suunnittelema graniittikirkko.

Mikko Katila ehti nähdä uuden kirkon valmiina, sai nousta saarnatuoliinkin puhumaan viimeisen kerran. Hän kuoli pian kirkon vihkimisen jälkeen.

Leena Hautala

Lähteet: Wikipedia, Geni, virsikirja.fi, Lakeuden Risti-lehti 1997