Samuli Niiles

Puhe pdf-muodossa.

lauantai 15.7.2023
aamuseurat klo 8.30
Samuli Niiles

Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin

Olen saanut elää lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä maalaispitäjässä Uuraisilla, metsien ja järvien keskellä. Mummoni, äitini äiti, oli tärkeä henkilö elämässäni kuolemaansa saakka. Hän asui naapurissa ja toimi aktiivisesti seurakunnassa. Kuljin mielelläni hänen mukanaan oman kylän ompeluseuroissa, jumalanpalveluksissa ja kirkkokuorossa. Seurakunta tuli minulle rakkaaksi, tärkeäksi ja luonnolliseksi osaksi elämää jo lapsena.

Nuorena, rippikouluikäisenä, huomasin, että elämä seurakuntalaisena ja kristittynä alkoi tuntua suorittamiselta. Olin mukana järjestämässä myös Toivon Iltoja, joiden ilmapiirin näin jälkikäteen ajateltuna koin ahdistavana. Onko tosiaan niin, että hyvän kristityn elämä on suorittamista ja johonkin muottiin väkisin runnomista? Onko osattava sanoa joku tietty uskoontulon päivämäärä ollakseen oikea ja hyvä kristitty?

Melko nuorena, 17-vuotiaana, lähdin kanttoriksi pikkuiseen Rääkkylän kuntaan Pohjois-Karjalaan. Siellä jatkui aluksi samanlainen suorittaminen. Koin, että piti näyttää seurakuntalaisten silmiin ”mallikristityltä”. Sellainen jatkuvan paineen ja suorittamisen alla eläminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Itseään ja Jumalaa ei pääse pakoon.

Ystävän kutsumana askeleeni johti eräs päivä Joensuun Körttikodille. Se on opiskelijoille tarkoitettu asuntola, jossa järjestetään säännöllisesti herännäisseuroja. Tuon hetken muistan lopun elämääni. Olin tullut kotiin. Tunsin siellä oloni heti turvalliseksi ja hyväksytyksi. Seuroissa minun ei tarvinnut suorittaa mitään. Sai olla sellainen kuin on, eikä minulta odotettu mitään. Muistan ensimmäisistä seuroista Siionin virren 112, jossa joka säkeistö loppuu sanoihin: ”Jeesus vaivaiset syntiset korjaa”. Tajusin, että saan olla vaivainen ja syntinen; Jeesus korjaa minutkin. Sen oivaltaminen oli hienoa ja vapauttavaa. Suorituspaineet jäivät taakse. Tajusin, että olen ollut körtti tietämättäni. Lapsena kirkkokuorossa lauletut niekukkaat virret olivat Siionin virsiä. Mummo oli puhunut minulle pienestä asti Aholansaaresta ja Paavo Ruotsalaisesta.

Ensimmäisistä körttiseuroistani Joensuun Körttikodilla on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon: olen löytänyt puolison, meillä on yhteinen koti Jalasjärvellä. Tieni toi tänne lakeuksille, Suomen kolkkaan, jonne viimeisenä ajattelin muuttavani. Monet ennakkoluulot ovat kuitenkin karisseet. Koen, että juuri täällä minun on hyvä olla. Meidät on otettu Jalasjärvellä hienosti vastaan, osaksi yhteisöä. Iloitsen suuresti myöskin Parkanon seurakunnasta, jota työni kautta saan palvella. Herännäisyydessä puhutaan joukkoon rakastamisesta. Sen olen saanut konkreettisesti kokea. Tähän joukkoon minäkin kelpaan. Liian usein vielä tänäkin päivänä seurakunnissa koetaan hengellistä väkivaltaa. Monta kertaa olisin halunnut lähteä kirkosta kesken saarnan pois. Minulle herännäisyys ja seurat ovat eräänlainen turvasatama. Tämän liikkeen suojiin ovat kaikki tervetulleita, minäkin, joka koen usein muualla oloni ulossuljetuksi.

Näiden juhlien teemavirressä 165 rukoillaan, että Jumala antaisi meille toivon huomiseen. Tuohon rukoukseen tässä kovassa ja välillä toivottoman tuntuisessa maailmassa on hyvä yhtyä. Toivon, että meistä jokainen voisi oivaltaa sen, ettei meidän tarvitse suorittaa eikä esittää mitään. Ei toisille ihmisille eikä Jumalalle. Jumala on luonut meidät jokaisen omaksi kuvakseen ja tuntee meidät jokaisen. Kelpaamme hänelle kaikkine puutteinemme ja vikoinemme.

Anna toivo huomiseen, sellaiseen huomiseen, jossa siioninvirsiseurat, seurakunnat ja kaikki yhteisöt, joihin kuulumme, voisivat olla sellaisia, jonka toimintaan olisi tervetullut ihan jokainen, ilman mitään suorituspaineita ja turvallisin mielin. Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyössä tätä on toteutettu jo vuosikymmenien ajan. 50 vuotta täyttävän nuorisotyön slogan kuuluu: Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin. Tuossa ajatuksessa tiivistyy se, mitä olen halunnut tässä seurapuheessani sanoa.

Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin.