Paavon polun vaeltajat pohtivat oman elämänsä kysymyksiä
Kaisa Janger ja Mikko Kylmänen olivat ensimmäistä kertaa pyhiinvaelluksella. Molemmat pitivät kokemusta hienona.
Paavon polku -pyhiinvaelluksen osallistujilla oli mahdollisuus tarkastella Paavo Ruotsalaisen vaiheita ja pohtia samalla omaa elämäänsä Tampereen herättäjäjuhlilla. Perjantaina iltapäivällä vaellukselle innostui kaikkiaan reilut parikymmentä henkeä. Neljän kilometrin reitille lähdettiin Messukylän vanhalta kirkolta, ja vaellus päättyi juhlakentälle Kalevan kirkolle.
– Vaelluksella kolahti todella moni asia. Paavo Ruotsalaisen elämästä kertova materiaali oli hyvin koottu, ja reitti oli hienosti toteutettu, kiitteli Arja Nivala, joka saapui herättäjäjuhlille sisarensa kanssa Ylivieskasta.
Nivala ei ole aiemmin osallistunut pyhiinvaelluksiin, mutta hiljaisuuden retriitit ovat hänelle tuttuja.
Nivalaa puhutteli etenkin reitin eräs etappi, tiheä pajukko.
– Joskus elämässä on niin tiukkoja paikkoja, ettei niiden lävitse tunnu olevan aukkoa. Mikään umpikuja ei kuitenkaan ole niin hankala, etteikö Jumala pääsisi sinne ihmisen luo, miettii Nivala.
Paavo Ruotsalaiselle läpipääsemätön pajukko muotoutui perheen kokemasta nälästä ja puutteesta 1800-luvun alussa. Haave paremmasta elämästä romahti, ja Puolaan muutto epäonnistui.
Oli palattava takaisin kotiseudulle. Ystävät auttoivat perheen jaloilleen. Heidän avullaan Paavo sai hankituksi Soukan torpan Nilsiän Aholansaaresta. Myöhemmin, vuonna 1830 hän myös osti Aholansaaren, joka Paavon asuinpaikoista muistetaan parhaiten.
Kaikilla oikeus kääntyä Vapahtajan puoleen
Pellervon päiväkodin pihalla pohdittiin lapsen oikeutta, josta Paavo Ruotsalainen puhui usein kirjeissään. Tällä hän tarkoittaa syntisen oikeutta kääntyä Vapahtajan puoleen, jopa hengellisesti kuolleena, rukoillen tai ikävöiden. Syntisellä on perusoikeus, lapsen oikeus, kääntyä armahtavan Jumalan puoleen kaikkina aikoina, kaikissa hetkissä.
Arja Nivalalle lapsen asemaan heittäytyminen on vaikeaa.
– Jospa vain osaisi jättäytyä Jumalan varaan, miettii hän.
Myös reitin varrelle osunut lasten liikennepuisto ja sen lukuisat risteykset puhuttelivat Nivalaa.
– Usein olen kokenut, että jään paikalleni junnaamaan, enkä osaa eteenpäin. On vain odotettava Jumalan johdatusta.
Tienristeys on keskeinen tematiikka Paavo Ruotsalaisen opetuksessa. Hän kirjoittaa eräässä kirjeessään, että suurienkin tunteiden myötä herännyt kristitty joutuu väistämättä tienristeykseen, missä suuret tunteet riisutaan. Ihminen joutuu paikalle, missä Jumalan tuntemisen ensihuuma otetaan pois. On vain rukoiltava ja jättäydyttävä äärettömän Jumalan kannettavaksi.
”Hiljentyminen oli hieno kokemus”
Kaisa Janger ja Mikko Kylmänen olivat elämänsä ensimmäistä kertaa pyhiinvaelluksella. Kahden tunnin hiljainen vaellus tuntemattomien ihmisten kanssa oli ihmeen luonteva kokemus molempien mielestä.
– Reitti oli kiinnostava alusta lähtien. Varsinkin Messukylän keskinen hautausmaa oli puhutteleva. Löysin sieltä haudan, johon oli haudattu samana vuonna syntynyt ihminen kuin itse olen. Ja samoin siellä ollut lapsen hauta puhutteli. Mutta sellaista elämä on, miettii Janger, joka saapui juhlille Oulusta.
Vaeltajat saivat hautausmaalla pohtia, miten jo kuolleet läheiset ovat vaikuttaneet omaan elämään. Kuolema kosketti rankasti myös Paavo Ruotsalaisen elämää. Paavolla oli ensimmäisen vaimonsa Riitta Ollikaisen kanssa seitsemän tytärtä ja yksi poika. Vuonna 1830 naapurit tappoivat Paavon ja Riitan pojan, Juhanan, maakauppoihin liittyvien kiistojen seurauksen.
Kerrotaan, että kuultuaan poikansa murhasta Paavo olisi sanonut: ”Jumala on lyönyt minua koiraa rautaruoskalla ja se on ollut minulle tarpeellista”.
Pyhiinvaellukset kiehtovat
Mikko Kylmänen on tutustunut Paavo Ruotsalaiseen historiallisena henkilönä, mutta hänen henkilökohtainen elämänsä ja kirjoituksensa ovat jääneet tuntemattomiksi.
– Pyhiinvaellus avasi hyvin Ruotsalaisen ajatuksia ja elämää, pohtii Limingasta tullut Kylmänen, joka oli ensimmäistä kertaa mukana herättäjäjuhlilla.
Tamperelainen Tuula Tukia kiitteli Paavon polku -pyhiinvaellusta kiehtovaksi.
– Uppouduin reittiin kaikin aistein, ja välillä olin kuin toisessa maailmassa. Oli kiinnostavaa tutustua Paavo Ruotsalaisen elämään, koska en tiennyt siitä entuudestaan kovin paljon.
Tukia on ollut mukana useilla PyhiinvaellusTampereen järjestämillä vaelluksilla.
– Hankkeen reitit ovat todella hienoja ja puhuttelevia, kiittää Tukia.
Riitan reitti eli ohjattu pyhiinvaellus järjestetään lauantaina 7. heinäkuuta. Lähtö Kalevan kirkon pääovien edestä kello 14.
Lue myös:
”Vaeltaminen ja matkalla oleminen kuvastavat herännäisyyden mielenmaisemaa”
Paavon polun voi vaeltaa mysö omatoimisesti, lue lisää pyhiinvaellustampere.fi
Kirsi Airikka
Kuvat: Tuula Tarvainen
Arja Nivala löysi reitiltä monta etappia, joista hän löysi yhtymäkohtia ja pohdittavaa omaan elämäänsä.
