Mikko Hautala

Puhe pdf-muodossa.

sunnuntai 16.7.2023
päätösseurat klo 13.30
Mikko Hautala

 

Hyvä herättäjäjuhlien seuraväki,

kiitän lämpimästi kutsusta puhua herättäjäjuhlien päätösseuroissa. Se on minulle suuri kunnia, mutta myös erityisen mieluinen tehtävä tänään ja juuri tässä paikassa. Puhun oman kaste- ja rippikirkkoni Lakeuden Ristin juurella.

Lakeuden Risti on aina ollut minulle kodin — niin fyysisen kuin hengellisen — maamerkki. Se on itseään piilottelematon, kauas näkyvä ja kuuluva, niin kuin me eteläpohjalaiset usein tykkäämme, että asioiden pitää olla.

Hääkirkkoa Lakeuden Rististä ei minulle sentään tullut, sillä sen määräsi turkulainen vaimoni. Minä katsoin viisaaksi vaieta. Kotiin on kuitenkin aina hyvä palata.

Arvoisat kuulijat,

me suomalaiset elämme tänään sodan, valheen ja ristiriitojen varjostamassa maailmassa. Venäjän hyökkäyssota ja piittaamaton, massiivinen väkivalta Ukrainassa ovat lähellä meitä. Tunnemme sodan hyisen hengityksen. Politiikallaan Venäjä tarjoaa omalle kansakunnalleen umpikujaa, kaikille tasaisesti valhetta ja ukrainalaisille kuolemaa. Tämän kauemmas eurooppalaisista saati kristillisistä arvoista ei Venäjä juuri voi päästä. Mikä ei tarkoita, etteikö se sitäkin voisi vielä yrittää.

Mutta se, joka katsoo voivansa ylimielisesti hyötyä vääryydestä, järjestyksen ja pelisääntöjen rikkomisesta, saa helposti palkakseen kaaoksen. Monet mahdit ovat tämän kokeneet, mutta vain harvat ovat kokemuksistaan oppineet. Tämä viisaus ei näytä olevan karttuvaa, vaan kovalla hinnalla yhä uudelleen opittavaa.

Elämme selvästikin historiallista saranavaihetta, jonka seurauksena monet jo totutut asiat ovat kadonneet. Ja monet jo unohdetut asiat ovat palanneet. Auroja taotaan taas miekoiksi. Ei riitä kyky sopia, tarvitaan myös kyky sotia. Rajat nousevat, puomit laskevat. Ainoaksi varmaksi asiaksi nousee epävarmuus, sillä tulevan järjestyksen ääriviivat ovat hämärän peitossa. Näissä oloissa entisen huolettoman elämän taitajilta vaaditaan päinvastoin huolen kantamista, todennäköisesti pitkän aikaa.

Monenlaiset ristiriidat puolestaan kasvavat sisällämme, osana yhteiskuntaamme rajan tällä puolen. Niin ulkoiset kuin sisäiset paineet ovat voimistumassa. Osaltaan niitä kiihdyttää käynnissä oleva luonnonmullistus — ilmastonmuutos ja luontokato — joka muokkaa maailmaa yhä tuntuvammin ja peruuttamattomammin. Elämäntapaa on muutettava kestäväksi, jos itse elämän halutaan kestävän.

Siinä missä ulkoinen paine yhdistää, sisäinen paine hajottaa. Tämän vuoksi sisäinen ristiriita on seurauksiltaan vakavampi. Työskentelen itse maassa, jossa sisäiset jakolinjat ovat muodostuneet syviksi, kipeiksi ja pitkäaikaisiksi. Taloudelliselta ja sotilaalliselta mahdiltaan maailman voimakkainkin suurvalta tuntuu neuvottomalta sen suhteen, miten tämän haavan saisi hoidetuksi ja parannetuksi. Diagnooseista ei ole pulaa, mutta toimivasta hoidosta on.

Suomen ja suomalaisten onkin katsottava myös sisäänpäin, omaan huusholliimme ja yhteisöömme, jotta kasvavissa paineissa jakolinjat eivät repeä ammottaviksi kuiluiksi ja pahimmillaan vuosikymmenten henkisiksi sodiksi, joissa aitoa keskustelua ei enää käydä eikä armoa anneta puolin eikä toisin. Tämän välttäminen vaatii meiltä kaikilta kypsyyttä, suhteellisuudentajua, malttia ja lähimmäisen kunnioittamista. Jos nämä ratkaisevasti heikkenevät, on edessämme raskas, pitkä ja luullakseni perimmiltään turha koettelemus. Sisäinen hajaannus lisää myös ulkoisen vaaran vaikutuskerrointa.

Arvoisat kuulijat,

Me elämme entistä vaarallisemmaksi muuttuneessa maailmassa, mutta elämme siinä yhä maailman onnellisimpana kansana. Olen vakuuttunut siitä, että tämän takana on suomalaisten vahva yhteistunto omasta itsenäisestä maastamme, historiastamme ja vapaista kansanvaltaisista instituutioistamme. Sen takana ovat kulttuurimme ja arvomme, joiden lähtöasetuksena on kristillinen elämänkatsomus.

Kansallinen yhteistunto on jaettua keskinäistä näkemystä siitä, mikä on lopulta tärkeintä. Niistä asioista, jotka yhdistävät meitä yli sellaisten tekijöiden, jotka meitä myös vääjäämättä erottavat. Yhteistunto kestää muutoksen, kritiikin ja erimielisyydet, jotka ovat modernissa yhteiskunnassa väistämättömiä. Yhteistunto on hereillä ja valvoo. Se auttaa löytämään ratkaisuja ja parannuskeinoja, ei vain kipukohtia. Yhteistunto on elävää elämää, kokemuksesta nousevaa, ihmisarvoa ja eri näkemyksiä kunnioittavaa. Se ei ole ulkoa tai ylhäältä pakotettua oppia, jossa ylimielisyys usein puetaan tasavertaisuuden kaapuun. Yhteistunto punnitsee asiat tavallaan ja toimii ajallaan, kuten Nato-jäsenyyden kanssa kävi.

Toistaiseksi yhteistuntomme on palvellut meitä hyvin. Olemme kansakuntana selvittäneet kovatkin koettelemukset. Mutta emme vielä ole välttämättä nähneet pahinta. Jos yhteistunnon säiliö tyhjenee, jokin menee kansakunnassa rikki. Yhteistuntoa onkin siksi vaalittava ja vahvistettava. Eikä tätä tehtävää voi ulkoistaa muille, sille toiselle. Jokaisella on siitä omakohtainen vastuunsa.

Hyvä seuraväki,

herättäjäjuhlien teemana on tänä vuonna ”anna toivo huomiseen”. Teema on hyvin valittu, sillä toivon merkitys korostuu murrosaikoina, jolloin isot muutokset myllertävät elämänmuotoamme. Mutta samalla kun näinä aikoina toivoa tarvitaan entistä enemmän, muuttuu se huolestuttavien uutisten myötä vaikeammin tavoitettavaksi. Monen silmissä toivo pakenee.

Me kuitenkin tiedämme, ettei toivo perustu helpolle elämälle ja hyville uutisille, vaan luottamukselle ja uskolle. Luotamme ja uskomme, että uhat ja vaikeudet voidaan voittaa. Toivo perustuu rohkeudelle. Rohkeudelle uskoa ja luottaa. Ja tahdolle tehdä työtä ja toimia paremman hyväksi.

Monet sotasukupolven edustajat puhuivat kaitselmuksesta. Niin teki myös isoisäni Veikko. Hän piti Suomen itsenäisenä selviämistä ihmeenä, jonka vain kaitselmus saattoi viime kädessä selittää. Kyse oli luullakseni samasta asiasta. Rohkeudesta uskoa ja luottaa parempaan, kunhan itse pitää omalta kohdaltaan huolen siitä, että tekee voitavansa. Saamme elää toivossa, jos tahdomme niin.

Ja historia osoittaa, että murroksista ja vaikeuksista nousevat myös uuden alun ja voiton mahdollisuudet. Toivon varassa voimme niihinkin tarttua.

Toivotan teille kaikille Jumalan siunausta!