Jan Ahonen

Lataa puhe pdf:nä tästä.

Olen valuvikainen körtti. Näin esittelen itseni sosiaalisessa mediassa, jossa teen paljon työtäni. Myönnän auliisti, että tässä sanavalinnassa on astian makua eli körttiläistä ylpeyttä omasta nöyryydestä. Silti nuo sanat eivät ole silkkaa itsetehostusta, vaan kertovat jotain oleellista minusta.
 
Lukuun ottamatta Nivalan Sarjanahteella asustellutta mummoani sukuni on melkoisen vapaa körttivaikutteista. En ole siis tämän liikkeen perinteen kasvattama, sen tavat sisäistänyt ihminen, vaikka myönnän harjoittelevani tähän rooliin. Herännäisyys näyttäytyy perspektiivistäni kolmen Jaakon liikkeenä. Jaakko Heinimäen kirjoitukset, Jaakko Löytyn musiikki ja Jaakko Eleniuksen puheet, kirjoitukset ja persoona viitoittivat tietäni ystäväkansan pariin. Nykytermein kyseessä on All male panel, vain miehistä koostuva ryhmä, mutta voin vakuuttaa, että olen matkani varrella vakuuttunut myös monien liikkeen naisten puheista, lauluista ja teoista.
 
Minulle körttiläisyyden ABC-kirja on nimeltään Vakavin kasvoin, iloisin mielin. Kyseinen opus sisältää Jaakko Eleniuksen kirjoituksia herännäisyydestä. Hän avaa kansantajuiseksi liikkeen puheenpartta, sen tapoja, musiikkiperinnettä ja aatteita. Suosittelen. Lueskelin keväällä kirjaa ahkerasti. Termi alhaalla liikkuva evankeliumi puhutteli erityisesti. Alhaalla liikkuva evankeliumi.
 
Elämme suorituskeskeistä aikaa. Yhä useamman työpanos mitataan ja arvioidaan kriittisesti. Jokaisesta teosta halutaan saada maksimaalinen hyöty. Nykyään jopa kirkonkin palkkajärjestelmä mittaa työn laatua ja palkitsee oletetut parhaat suoritukset. Kiristyvä kansallinen taloustilanne seuloo heikkoja vahvoista lähes kaikilla työelämän sektoreilla.
 
Harrastuksetkin punnitaan tarkkaan. Kuvaavaa on, että alfaurokset ja -naaraat julkaisevat parhaat suoritukset muiden palvottavaksi sosiaalisessa mediassa. Kuntosaleista on tullut aikakautemme hartaan kilvoittelun, askeesin ja henkisen harjaantumisen temppeleitä. Personal trainereiden työssä on gurumaisia piirteitä. He käskevät, neuvovat ja uskollinen lauma suorittaa perässä. Hyvän kunnon on pakko näkyä. Rusketuskaan ei ole pahaksi keskellä talvea.
 
Parisuhteestakin on tulossa suorituslaji. Kumppani pitäisi hurmata ja tyydyttää päivittäin parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsia tulisi kasvattaa tehokkaiksi ja hyödyllisiksi yhteiskunnan jäseniksi, mahdollistaa heille monipuoliset harrastukset, opettaa hyvä käytös ja ohjata yhdessä opettajien kanssa koulumenestykseen.
 
Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että suorituskeskeinen ja ehtoja asetteleva tulkinta kristinuskostakin kukoistaa. Armosta ei näytä pääsevän osalliseksi, ellei julkisivu kiillä ja kukoista.

Muutama kesä sitten raikui näillä main kutsu olympiastadionille ihmekokoukseen. Tarjolla oli muka jumalaista laihtumista, hiuksia kaljuun päähän tai kultaisia hammas-paikkoja sankarievankelistan tilaisuudessa. Kyllä ne hiukset minullekin kelpaisivat, mutta uskallan väittää, että siellä käyneiden tulokset jäivät laihoiksi. Vähät hiukset korkeintaan harmaantuivat ja kultaisia hampaiden sijaan tarjolla oli hengellistä kissankultaa.

Se on totta, että jokainen meistä kaipaa omalla tavallaan Vapahtajaa, sovittajaa, helpotusta vaatimusten keskelle. Mahdollisuudelle kelvata, tulla hyväksytyksi ehdoitta, on suuri kysyntä. Kun apua ei löydy tai tarjolla on vääriä neuvoja, moni uupuu, katkeroituu tai masentuu.

Tällaisessa tilanteessa ei auta mestarointi. Mikä siis neuvoksi?

Nykykörttiläistä puheenpartta, tapaa puhua kristinuskon keskeisistä asioista, on syytetty siitä, että laki ja evankeliumi -kaksikosta unohdettaisiin laki. Jumalan sana lakina merkitsee sääntöjä, kieltoja, käskyjä, syyllisyyttä ja tuomiota. Jumalan sana evankeliumina taas puolestaan syntien anteeksiantamista, vapautta syyllisyydestä, perimmiltään siis Kristusta itseään. Väitän, että uhattuna ei ole suinkaan laki, vaan evankeliumi. Laki tahrii evankeliumia.

Laki tahrii evankeliumia, kun tuhlaajapojalta tivataan sen sijaan, että iloittaisiin paluusta, sitä, miksi sinä ylipäätään palasit.

Laki tahrii evankeliumia, kun helpotuksesta huokaisten toteat, että synti on naapurin tontilla muka omaasi mustempaa.

Jo mainitsemastani Jaakko Eleniuksen kirjasta Vakavin kasvoin, iloisin mielin löytämieni sanoin: kristityn rima saattaa olla alhaalla, mutta sitä voidaan laskea entisestään. Körttiläisyydessä on ollut tapana puhua alhaalla liikkuvasta evankeliumista. Mielestäni Eleniuksen kirjan avainajatus tästä aihepiiristä on: ”Älä anna minkään tai kenenkään tulla sinun ja armollisen Jumalan väliin. Lähesty Jumalaa vaikka viheliäisenä, raadollisena. Ole sellainen kun olet. Tajua luopua kaikista omavoimaisista pyrkimyksistä.”
 
Evankeliumin ytimessä on myös ajatus meidän syntisten myötätunnosta toisiamme kohtaan. Todellinen kristityn vapaus on siitä haasteellista, että se elää vain muutoksessa. Kun aika muuttuu, kristittyjen on vääjäämättä otettava uusiin ilmiöihin jokin asento, kanta. Epäileminen ja vajavaisuus ovat silti osamme. Saatamme asettaa itsellemme tai lähimmäisellemme helposti esteitä armollisen Jumalan eteen. Lain tahrima evankeliumi ei kuitenkaan tuo täyttä vapautta. Siksi alhaalla liikkuva, ehdoton evankeliumi on kultaa kalliimpi.

Rakkauden kaksoiskäskyä mukaillen: ole armollinen itsellesi, jotta voisit olla armollinen lähimmäisellesi.

Evankeliumin tähden, ole sellainen kun olet, loput on yksin Jumalan työtä. Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyöllä on mielestäni armollinen ja vapauttava tunnus, jonka haluan jättää sydämellesi. Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinä et ole yksin. Koska Kristus.