Ilkka Repo
lauantai 15.7.2023
lähetysseurat klo 15.30
Ilkka Repo
Huomisen toivot
Istun Nkurenkurun lukion rehtorin toimistossa. Rehtori Muremi kertoo koulun tilanteesta, haasteista ja menestyksistä. Erityisen kiitollinen hän on motivoituneista opettajista ja oppilaista. Koulu on antanut alueen nuorille mahdollisuuden päästä eteenpäin elämässä ja mahdollisuuden valita itse elämänsä suunnan.
Muistan, että tapasin muutama vuosi sitten nuoren miehen, joka oli opiskellut ylioppilaaksi Nkurenkurussa ja valmistunut myöhemmin opettajaksi. Hän oli vaihdossa Suomessa ja vieraili mm. Oulussa kertomassa omasta tiestään opettajaksi. Vaikeasta lapsuudesta ja albinismista huolimatta hän on pystynyt pitämään kiinni unelmistaan ja toivosta.
Vuonna 1990 Namibian Kavnagolle perustettu Nkurenkurun yläaste ja lukio ovat yksi Suomen Lähetysseuran ja Namibian Luterilaisen kirkon yhteistyön hedelmistä.
Matkani jatkuu läntiseen Botswanaan, Francistownin kaupunkiin. Fransistownin seurakunta ylläpitää kummioppilasohjeImaa slummien lapsille. Kahdeksankymmentäluvun monta vuotta kestänyt kuivuus ajoi ihmisiä maaseudulta kaupunkiin. Prostituutio ja muut sosiaaliset ongelmat kasvoivat räjähdysmäisesti. HIV, AIDS lahti leviämään. AIDS-orvoista tuli uusi ilmiö. Enää suvut eivät kyenneet huolehtimaan orvoista. Tsolofelong-kummiohjelman avulla monet orvot ovat saaneet mahdollisuuden. Tapasin tytön, joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi ja oli hakeutumassa yliopistoon. Hänen tarinansa on yksi monista Botswanassa. Kaikki hänen perheestään ja lähisukulaisistaan olivat kuolleet AIDSiin. Hän oli jäänyt yksin. Ilman tukea hän ei ehkä olisi selviytynyt.
Namibian pääkaupungissa Windhoekissa apartheid-historian jälki näkyy kaupunginosissa. On perinteiset eurooppalaistaustaisen väestön alueet ja afrikkalaisten kaupunginosat, joista suurin on Katutura. 90-luvun lopulla Katuturassa asuvat ELCIN-kirkon jäsenet esittivät toiveen saada myös heidän alueelleen päiväkoteja. Nyt nuo kolme päiväkotia, jotka yli 20 vuotta sitten perustettiin, ovat saaneet olla monelle lapselle turvallinen ympäristö leikkiä, oppia erilaisia taitoja ja saada olla yhdessä turvallisten aikuisten valvonnassa.
Namibian ja Angolan kirkkojen parissa on pitkään oltu huolissaan siitä, että nuoret eivät enää lue Raamattua kuin ennen. Monet nuoret ovat kertoneet, että Raamatun kieli on niin vanhaa, että he eivät sitä ymmärrä. Siksi onkin hienoa, että Pipliaseura yhdessä paikallisten raamattuseurojen kanssa tekee ndongan- ja kuanjamankielistä raamatunkäännöstyötä. Myös tulevaisuudessa kaikkien on voitava lukea Raamattua omalla kielellään.
Tässä oli muutama välähdys siltä n. 30 vuoden matkalta Lähetystyössä Namibiassa ja eteläisessä Afrikassa, jota teimme koko perheen voimin. Nuo kuvat ovat vain hyvin pieni osa siitä työstä, mitä Lähetysseura yhdessä kumppaniensa kanssa on tehnyt ja tekee koko eteläisen Afrikan alueella, ja paljon on tapahtunut ja muuttunut myös noiden kohtaamisten jälkeen.
Viime vuoden heinäkuussa päättyi oma v. 1991 alkanut matkani Suomen Lähetysseuran työntekijänä. Suurimman osan tuosta ajasta toimin eteläisen Afrikan alueella talouden ja hallinnon tehtävissä.
Elokuussa uusi lehti kääntyi ja aloitin työn Raudaskylän Kristillisellä opistolla.
Kun mietin tätä 30 vuoden matkaa iloineen ja suruineen, huomaan, että sama ihmisten rinnalla kulkemisen idea jatkuu. Niin lähetystyössä kuin opistolla tehtävämme on tukea ja auttaa huomisen toivot kohtaamaan tulevaisuuden ehkä ankaratkin haasteet. Mm. koronakriisi ja sota Ukrainassa vaikuttavat nuoriin ja lapsiin vielä pitkään tulevaisuudessa. Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, eikä tähän monimutkaisuuteen ole yksinkertaista selitystä tai ratkaisua. Voimme vain kulkea rinnalla ja yrittää yhdessä etsiä noita ratkaisuja ja selityksiä.
Oltuani nyt vajaan vuoden työssä Raudaskylän Kristillisellä opistolla olen vähitellen tajunnut, kuinka monipuolista työtä opistolla tehdään. Mutta ehkä vielä tärkeämpää kuin se, että opetustuloksemme ovat hyvät, on se palaute, jota olemme nuorilta itseltään saaneet. Pari vuotta sitten koulussa olleet nuoret olivat keskustelleet rehtorimme kanssa. Eräs heistä kertoi, kuinka oli koulussamme havahtunut siihen, että koulua voi käydä myös ilman kiusaamisen pelkoa, että kiusattuna oleminen ei olekaan se normaali olotila. Tämän kevään päättäjäistilaisuudessa toinen nuori kertoi, kuinka oli ollut koulun alussa epävarma siitä, mitä halusi ja epäilevä omien kykyjen riittävyydestä. Opiskelu opistolla oli kuitenkin antanut suunnan ja toivon huomisesta.
Lähetystyössä ja Opistolla tehdään työtä paremman tulevaisuuden hyväksi. Lapsissa ja nuorissa on huomisen toivo. Heissä on muutoksen mahdollisuus.
Hallitusneuvottelujen aikana kuulin, että kansanopistojen työtä pidetään elitistisenä harrastustoimintana. Kuitenkin meidän opistossamme tehdään monenlaista kasvatustyötä ja luodaan mahdollisuuksia lukion, aikuisten perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön ja hanketoiminnan kautta. Kaikella tällä on suuri merkitys opiston sidosryhmiin. Toivoisin, että kansanopistoissa tehtävä työ noteerattaisiin ja sille annettaisiin sen ansaitsema arvo ja arvostus. Meille on annettu arvokas tehtävä nuorison parissa, ja samalla mm. hanketoiminnan kautta voimme antaa panoksemme yhteisömme ihmisten palvelemiseksi.
Jos hylkäämme hätää kärsivat veljemme ja sisaremme, millaisen todistuksen se meistä antaa.
Apostolien teoissa kerrotaan: “Heidän vieressään seisoi kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?”
Olemmeko unohtuneet katselemaan taivaalle ja odottamaan tyytyväisenä omaa pelastustamme. Jeesuksen käsky kuitenkin oli: menkää ja kertokaa evankeliumista sanoin ja teoin. Auttakaa etsiviä löytämään tie Jumalan luokse, antakaa janoisille juotavaa ja nälkäisille syötävää. Meillä on hyvä osa, saamme olla Jeesuksen omia. Jaetaan tätä hyvää myös muille.
 | Puhe pdf-muodossa. |
