Sami Helle ei ole nörtti vaan körtti

Heti aluksi Sami Helle haluaa tehdä selväksi, että asiat, joista tässä haastattelussa puhutaan, eivät ole bändin mielipiteitä, vaan täysin hänen omiaan.

– Koska muut bändissä eivät ole niin uskovaisia kuin minä.

Sitten hän jo hoputtaa.

– Anna tulla vaan kysymyksiä, minä vastaan niin hyvin kuin pystyn.

Sami on juuri palannut Ruotsin-reissulta ja on matkan tarkoituksesta hiukan salamyhkäinen. Sen verran hän kertoo, että matka liittyi musiikkiin ja Kovasikajuttu-elokuvan jatko-osaan. Elokuva ilmestyi neljä vuotta sitten, ja se kertoo Pertti Kurikan Nimipäivät -punkbändistä. Sami Helle on bändin basisti.

Jäähyväiskeikka Tavastialla

Viime vuonna Pertti Kurikan Nimipäivät voitti Uuden Musiikin Kilpailun ja pääsi edustamaan Suomea Euroviisuihin Wieniin. Sami Helteen ja bändikavereiden elämä oli sen jälkeen ”aika hurlumheitä”.

– Meillä oli faneja ympäri Eurooppaa, ja meitä haluttiin haastatella joka puolelta. Se oli aikamoista ruljanssia tässäkin talossa, jossa olen töissä.

Sami myöntää, että oli hirveä pettymys, kun finaalipaikkaa ei Euroviisuissa tullut.

– Tuntui siltä, että petimme ne suomalaiset, jotka äänestivät meidät kisoihin. Mutta Euroviisut ovat olleet meille tärkeimpiä bändin kanssa tehtyjä juttuja. Se nykäisi meidät kunnolla. Olen miettinyt, että emme enää pysty petraamaan.

– Viime kesänä meitä vietiin joka paikkaan. Keikkoja oli paljon. Nyt on hiljaisempi kesä.

Pertti Kurikan Nimipäivät lopettaa tämän vuoden lopussa, kun Pertti jää eläkkeelle. Jäähyväiskeikka on joulukuussa Tavastialla. Mutta Samilla on jo uusia musiikkiprojekteja tiedossa.

– Laulan bluesia, muuta en kerro.

Seuroissa saa olla rennosti

Sami Helteen elämässä tuntuu hyvältä muukin kuin musiikki. Hän käy ahkerasti Eirassa körttiläisten seuroissa. Körttiläisyys on yksi evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä.

– Körttiläisyys sopii minulle hirveän hyvin. Saan uskoa Raamattuun ja usko on vapaata. Joissakin uskonnoissa on rajoitteita, tässä ei ole.

Seuroissa Sami kokee saavansa olla rennosti. Niissä lauletaan Siionin virsiä ja pidetään puheita. Voi olla hiljaakin ja vain kuunnella toisia. Tunnelma on Samin mielestä perhemäinen ja lämmin.

– Körttiläisyydessä ei sanota ylhäältä päin, miten pitää uskoa, tai että pitää uskoa siihen, mitä sanotaan.

Ennen kuin Sami alkoi liikkua körttipiireissä, hän koki olevansa hukassa. Samin veli Ville kuoli vuonna 2000 auto-onnettomuudessa. Samana vuonna myös hänen isäpuolensa kuoli. Sami menetti kaksi tärkeää ihmistä.

– Siitä alkoi henkinen alamäki. Veljen kuoleman jälkeen olin hirveän ailahtelevainen, enkä saanut oikein mistään kiinni.

Nelisen vuotta sitten Sami osallistui kehitysvammaisten kirkkopyhään, joka järjestettiin Kotkassa. Sen reissun jälkeen mieli muuttui.

– Kaipasin yhteisöllisyyttä ja Jumalan läsnäoloa. Kaipasin ihmisiä, joille voin aidosti puhua tunteistani. Kun menin eka kerran körttiläisten yhteisöön, huomasin, että kaipuuseeni vastattiin.

Sami sanoo, ettei hänellä enää ole huolen häivää, koska Jumala ohjaa häntä oikeaan suuntaan. Hän tietää myös sen, ettei kaikilla ihmisillä ole samanlaisia kokemuksia, ja että olotila vaihtelee.

– Joskus ihmisellä voi olla vaikea suhde Jumalan kanssa, ja joskus hyvä niin kuin minulla tällä hetkellä on. Jumalan kanssa on vähän samaa kuin parisuhteessa: välillä on vaikeaa ja välillä on hyvää.

Bändi on potkinut ovia auki

Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin taival alkoi vuonna 2009. Pertti kysyi Sami Hellettä punkbändiin basistiksi.

– Minä olin aluksi, että hei haloo! Mitä musaa se on? Mutta sitten sanoin, että kyllä rupean.

Jos Samia on ottanut jokin asia päähän, sen on voinut päästellä ulos bändissä soittaessa.

– Meille punk on sitä, että pystymme kehitysvammaisina kertomaan asioista. Kehitysvammaisten piireissä on alettu uskaltaa sanoa asioita ääneen, kun me olemme bändinä vähän potkineet ovia auki. Pitää uskaltaa taistella omien oikeuksien puolesta.

Sami on soittanut vuodesta 1998. Hän on erityismusiikkikoulu Resonaarin ensimmäisiä oppilaita.

– Soitin ekana pianoa, sitten rumpuja ja sitten bassoa. Basso on minun soittimeni, mutta olen ruvennut soittamaan myös trumpettia. Se on maailman ihanin soitin.

Työpaikka Samilla on Lyhty-yhdistyksessä, joka tarjoaa työpajatoimintaa kehitysvammaisille aikuisille.

– Tämä työpaikka on siitä kiva, että ohjaajat antavat meidän tehdä, mitä haluamme. Se on kehitysvammaisalalla aika erikoista. Yleensä ohjaajat sanovat, että nyt tehdään näin ja näin.

Sami ei ole salaillut elämänkatsomustaan työpaikalla.

– Kerran sanoin yhdelle työkaverille, että olen körtti ja hän kuuli minun sanovan nörtti. Näytin hänelle sitten netistä, mikä on körtti. Juttelimme siitä ja sitten hän tajusi.

Siionin virret puhuttelevat

Musiikki ja körttiläisyys ovat tällä hetkellä tärkeimpiä asioita Sami Helteen elämässä.

– Ilman musiikkia en olisi kestänyt kaikkia vaikeuksia. Musiikki antoi elämään sisältöä.

Körttien seuroihin olennaisena osana kuuluu virsien laulaminen. He käyttävät omaa Siionin virret -virsikirjaa. Sami Helle pyytää seuroissa melko usein laulettavaksi virren numero 302, joka alkaa: "Isiltä perinnöksi me saimme oman maan ja kutsun heidän työtään arjessa jatkamaan."

– Siionin virret puhuttelevat minua enemmän kuin tavalliset virret. Siionin virret lohduttavat, kun on huono päivä, ja silloin kun on hyvä päivä, ne kannustavat vielä lisää.

Kuka?

Sami Helle, 43, on Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen basisti. Muusikkona Lyhty-yhdistyksessä. Asuu Helsingissä tukiasunnossa. Seurustelee. Kotoisin Kuopiosta.

Mitä?

Puhujana Vantaan herättäjäjuhlilla la 9.7. klo 18.30 iltaseuroissa Myyrmäen urheilupuiston juhlakentällä.

Motto?

”Tee toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän.”

Teksti: Nina Riutta

Kuva: Jani Laukkanen

Juttu on julkaistu myös Valomerkissä ja Vantaan Laurissa