Anna Kaisa Siltanen

Anna Kaisa Siltanen
päiväseurat 4.7.2020

Eräänä toukokuisena aamuna eräs telkkäemo sanoi päivän ikäisille poikasilleen: jaahas lapset, olemme uuden edessä, nyt alkaa muutos. Eilen päättyi kehityksenne munankuoren sisällä, tänään loppuu palvelu tässä pesässä. Seuratkaa perässäni. Näin sanottuaan hän meni kolon reunalle ja hyppäsi.

Telkkäemo hyppäsi suoraan jalkoihini eräällä retkeilyalueella eteläisessä Hämeessä. En kuullut emon aamuista käskynjakoa mutta siihen se putosi, jalkojeni juureen, kesken aamukahvini. Mäntykangas tömähti Ja kohta seurasi perässä kymmenkunta telkänpoikasta. Emo juoksi suoraan järveen ja alkoi määrätietoisesti uida kohti ulappaa. Se ei kertaakaan kääntynyt, pysähtynyt tai jäänyt odottamaan. Kyllä se omiaan huuteli, antoi tasaisesti äänimerkkejä ja paahtoi eteenpäin. Pienet untuvikot ravistelivat itseään muutaman metrin pudotuksen jälkeen ja lähtivät sitten juoksemaan emon äänimerkkejä kohti. Kukaan niistä ei ollut varmasti koskaan ennen käynyt pesän ulkopuolella, saati sitten vedessä. Silti ne hetkeäkään epäröimättä loikkasivat järveen ja lähtivät uimaan. Pian koko sakki uiskenteli luottavaisena emonsa perässä. Olin saanut todistaa yhdenlaisen ihmeen enkä lakkaa sitä ihmettelemästä.

Minä kyllä osaan katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia. Olen usein rohkea ja luottavainen. Ymmärrän Jeesuksen sanat; älkää te kantako huolta huomisesta, se kyllä pitää huolen itsestään.

Martin Lönnebon rukoushelmissä sininen pyhän huolettomuuden helmi on ehdottomasti minun helmeni, huolettomuus on vahvuuteni. En ole niitä äitejä, jotka valvovat yökaudet murehtien lasten puolesta. Osaan vakuuttaa hädissään olevan lapsen tai nuoren; ei ole pelättävää, voit nukkua rauhassa. Minun huolettomuuteni on koetuksella erityisesti silloin, kun joku ystäväni tai läheiseni uupuu ja hänen uskonsa loppuu. Kun lähimmäiseni ei näe toivoa huomisessa.  Kun huoli painaa, ahdistus lisääntyy ja iloisesta reippaasta ihmisestä vähitellen tulee arka, pelokas ja aikaansaamaton. Miksen silloin osaa vakuuttaa, että ei tarvitse huolehtia.

Joku on sanonut minulle, että helppohan sinun on nukkua yösi hyvin, kun ei sinulla ole huolia. Sitähän ei kai kukaan toinen voi arvioida. Itse luulen että huolettomuuteni taustalla on lapsena saatu vahva usko siihen, että ei tarvitse huolehtia. Että taivaan isä pitää minusta huolta. Nykyvanhempia syyllistetään kovasti puhumalla läsnäolon tärkeydestä. Kokemukseni perusteella kyse on kuitenkin uskosta. Isäni oli suurimman osan lapsuudestani töissä, silti hän sai minut uskomaan, ettei ole syytä huoleen. Huolenpidossa on kyse rakkaudesta mutta todelliseen huolettomuuteen voimme päästä vain uskon kautta.

Jeesus puhuu huolehtimisesta ja hätäilystä kukkien ja lintujen lisäksi myös Martan ja Marian luona vieraillessaan. Hän moittii Marttaa jatkuvasta huolen kantamisesta ja kehottaa tätä tekemään mieluummin samoin kuin sisarensa Maria; istumaan ja kuuntelemaan. Olemaan huolehtimatta, chillailemaan. Jeesus käskee uskomaan.

Kaikki uusi ja vieras pelottaa. Muutos ympäröivässä maailmassa, läheisissä tai omassa itsessä on hämmentävää ja voimia vievää. Erityisesti muutoksen edessä olisi hyvä, jos olisi joku mihin palata, olisipa isä, joka sanoisi, että ei tarvitse huolehtia, nämä ovat aikuisten asioita. Olisipa meillä telkkäemon usko siihen, että jokainen poikanen säilyy hengissä pudotuksen pesästä ja löytää oikean suunnan. Olisipa meillä telkänpojan usko siihen, että oikeaa ääntä seuraten siipemme kantavat. Tarvitsemme uskoa, tarvitsemme toivoa tulevaan, luottamusta huomispäivään. Rukousta etsien, hellää syliä kaivaten haluamme jaksaa ja luoda uskoa myös tuleville sukupolville. Auttakoon ja armahtakoon hyvä Jumalamme meitä tässä oudossa ajassa.

SV 178