Tasan viikon kuluttua alkaa herättäjäjuhlien päätösseurat. Niiden viimeistä puhetta olen tässä sorvannut. Sorvaria itseään en ole vielä apuun pyytänyt, kun hänkään ei ole tarvinnut aattoseurojen ensimmäiseen puheeseen tuomaan apua – ”tuomaan” tässä tapauksessa tietysti verbistä tuoda eikä erisnimestä Tuomas. 

Olemme Yrjön (omaa sukua Sorvari) kanssa pitkin kevättä esitelleet toisiamme eri tilaisuuksissa ”toisena pääsihteerinä” ja aina sitten automatkoilla ankarasti kiistelleet, kumpi meistä on se ensimmäinen pääsihteeri - kun kumpikaan ei olisi halunnut se olla. Nyt vasta hoksasin, että Herättäjä-Yhdistyksen hallitushan on jo viime syksynä sen suuressa erehtymättömyydessään päättänyt. Tietenkin ensimmäinen pääsihteeri puhuu ensin ja toinen pääsihteeri vasta kaukana hänen jälkeensä.                                                        

Muuten näin meidän kesken sanottuna noiden puheiden olisi pitänyt olla kuvan kanssa Hiltusen Kallella Herättäjässä jo viikko sitten. Ei käy katteeksi Kallenkaan homma. Monta muuta detlainea on vielä omassa kalenterissanikin. Vastauksia tässä odottelen ja minun vastauksia moni odottaa. Onneksi on keksitty Viime tinka!                                                                                                                                                   Montaa päivää ei ole sinullakaan juhlille lähtövalmisteluihin! Mutta niissäkin on tuo viime tinka. Olet aina lämpimästi tervetullut!  Juhlien järjestäjänä sitä tietysti toivoo, ettei kenelläkään juhlavieraalla olisi Sotkamossa ”tinkaa paikkaa tai viime tinkaa”. Totta kai aina järjestelyissä voi tulla eteen ongelmia, mutta kun Sinä olet seuroihin kentällä istuutunut, niin veisattu virsi ja kuultu Sana, ystävän kädenpuristus tai halaus saisivat vain vapauttaa, lohdutta ja rohkaista kuten vanhat heränneet ovat sanoneet: ”Lain alta armon alle!” 

Tuomo Ruuttunen, toinen pääsihteeri, jota hänen isänsä tapasi sanoa Tuomas Arvinpojaksi