Kirkko kallion laella

Liisankalliolla seisoo nykyään maamerkki, jota ei voi ohittaa huomaamatta. 1960-luvun alussa sitä ei vielä ollut.

Perustuslain mukaan joka seurakunnalla on oltava kirkko. Kalevan seurakunnan perustaminen reilut 60 vuotta sitten hyväksyttiin sillä ehdolla, että Tuomiokirkko on molempien seurakuntien käytössä, kunnes Kaleva saa pyhättönsä.

– Seurakunnat järjestivät messuja vuorotellen joka toinen sunnuntai. Kun ei ollut Kalevan vuoro, jumalanpalvelukset pidettiin Kalevan seurakuntatalossa, selventää Kalevan pitkäaikainen kirkkoherra Simo Koho.

Hän työskenteli Kalevassa miltei koko pappisuransa ja toimii edelleen aktiivisesti seurakunnassa.

Mäenlaskua kirkon paikalta

Pekka Mustalahti asui lapsuudessaan Säilän talossa Oskarinhovin vieressä. Sieltä oli vapaat näkymät kirkon suuntaan.

Hän muistaa hyvin ajat ennen kirkkoa. Silloin aukealla oli kesantoa, peltoa ja mäntyjä.

– Kalliolla oli hirmuisen paljon kallionkoloja. Monet rosvo- ja poliisileikit siinä leikittiin.

Legendaarinen likakaivojen tyhjentäjä Kustaa Koivuniemi työnsi lunta kaduilta mäen juureen.

– Sieltä me haettiin ja löydettiinkin rahoja.

Alueella riitti lapsia. Yksistään kotitalossa asui parikymmentä tenavaa.

Liisankallion hyppyrimäki oli Kalevan ja Tammelan kakaroiden mielipaikka. Mäki oli jo tuolloin huonokuntoinen, mutta hienot liu´ut siitä sai.

Kun hyppyrimäki mätäni, viereen pystytettiin tanssilava, joka muutamaa vuotta myöhemmin muuttui kaupungin varastoksi. Se kuitenkin kärsi vandalismista ja purettiin pois.

– Kirkon rakentamista seurattiin jatkuvasti mielenkiinnolla, samoin kuin Kalevan tornejakin, Mustalahti kertoo.

Uusi kirkko sai heti lisänimen ”Viljasen siilo” rovasti Paavo Viljasen mukaan.

– Viljanen piti mäellä hartaustilaisuuksia, ja siitä alkoi kehittyä idea kirkon paikasta.

Valettiin yötä päivää

– Kirkko on seurakunnallisen toiminnan keskus ja kaupunginosan merkittävin rakennus, muistuttaa Koho.

Kirkon tontin kaupunki oli luovuttanut seurakunnille maanvaihtokaupalla vuonna 1958.

– Tuolloin luvattiin, että Liisanpuisto pysyy rakentamattomana Sammon kouluun asti. Se, että on tilaa, on kaupunkikuvallisesti merkittävää.

Kirkkoa valettiin yötä päivää. Se on ensimmäinen liukuvalumenetelmällä tehty julkinen rakennus. Näsinneula on tehty samalla tavalla.

Koho kehuu muotit rakentaneita kirvesmiehiä. Virheitä ei ole 50 vuoden aikana havaittu.

Arkkitehti Reima Pietilä piti silmällä työn edistymistä.

– Tampereella käydessään hän poikkesi joka kerta Kalevan kirkkoon hiljentymään. Hän myös valvoi, ettei muutoksia tehdä.

Arkkitehtitoimiston luvalla on myöhemmin tehty keittiötilat ja helpotettu liikuntaesteisten kulkua.

Kalevan alue ja seurakunta ovat kasvaneet yhdessä. Kaupungin vuokratalojen rakentuessa alueella asui paljon lapsia, kun taas 1980- ja 90-lukujen taitteessa neljännes oli eläkeläisiä. Tuolloin Kaleva oli vanhusten ja diakoniatyön seurakunta.

– Kuolleita oli lähes 400 vuodessa. Oli jopa sanonta, ”Kalevaan ei kannata mennä, siellä kuollaan.” Nyt siellä eletään kaikkein pisimpään, hymyilee Koho.

Kirkko oli ennen kaupungin itälaidalla, nyt keskellä. Kaupunki kasvaa jälleen Kalevan suuntaan.

Asta Kettunen

Juttu on julkaistu aikaisemmin laajempana Silta-lehden numerossa 8/2016. Kalevan kirkon juhlakirja ”Kirkko keskellä Kalevaa” julkaistiin 21.8.2016 kirkon täyttäessä 50 vuotta. Kalevan seurakunnalle tuli 2013 täyteen 60 vuotta. Nykyisin Kalevan alue kuuluu Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan.

Kalevan kirkko

• Valmistui 1966

• Suunnitellut arkkitehtipariskunta Raili ja Reima Pietilä

• Suunnittelukilpailuun osallistuneen ehdotuksen nimi oli Hellitä mäkivyötä meridiaani

• Istumapaikkoja noin 1120

• Tilavuus 47 000 m³

• Kirkkosalin korkeus 30 m, pituus 50 m

• Seinien valaminen kesti 12 vrk

• Rungossa betonia 4 500 m³ ja terästä 150 000 kg

• Päällystetty 150 000 tiilellä

• 18 ulko-ovea ja 18 ikkunaa