Ei ihan virsiä, mutta melkein

 

Laulut kaipuusta ja kiitoksesta, armosta ja rakkaudesta soivat lauantai-iltana täydellä Energia Areenalla, kun joukko suomalaisia eturivin muusikoita esitti näkemyksiään ”syntisen virsistä”.

– Popmusiikissa on paljon ihan samankaltaista tunneilmastoa ja tekstiä kuin hyvissä virsissä. Illan artistit saivat valita mukaan lauluja, jotka voisivat olla virsiä, vaikka eivät niitä olekaan, konsertin juontaja Jaakko Heinimäki kertoi.

Ja koska syntinenkin veisata saa, kaikuivat illassa yhteislauluina myös Siionin virret esiveisaaja Jaakko Löytyn johdolla.

– Mikä se oikein on se Siion, josta niin paljon ja monessa yhteydessä puhutaan? Se on eräänlainen ”Raamatun Karjala”, symboli sille, minne sielu kaipaa, Jaakko Heinimäki selitti Siionin virsien lomassa.

 

Hengellistä vai ei?

Eero Raittisen pitkälle uralle mahtuu vuosikymmenten takaisia muistoja niin toimimisesta 10-vuotiaana Kaisaniemen kansakoulun kuoron solistina suurkirkossa kuin Danny show’sta.

– Jonka ensimmäisestä keikasta on nyt melko tarkalleen 50 vuotta, Heinimäki tiesi kertoa.

Raittiseen helposti liitettävä Vanha holvikirkko ei ollut nyt ohjelmassa, vaan mukaan olivat valikoituneet Liverpool FC:n jalkapallojoukkueen tunnuslaulunakin tunnettu You’ll Never Walk Alone ja perisuomalainen Sunnuntaiaamu.

 

Nuorempaa sukupolvea edustava, vuonna 2013 tangoprinsessaksikin valittu Yona tuli konserttiin suoraan Tangomarkkinoilta.

– Täällä on kyllä parempi meininki, hän vakuutti.

Hengellisyys on helluntailaispastorin tyttärelle tuttu asia, mutta ei jaottelu maalliseen ja hengelliseen musiikkiin.

– Olen aina taistellut kaikenlaista lokerointia vastaan. Minusta mikä tahansa musiikki voi olla hengellistä, kun se tarjoaa kosketuspintaa jonkin toisen todellisuuden kanssa.

Sen paremmin kuin elokuussa rap-henkisen levynsä julkaiseva Yona ei halua tulla nimetyksi tangolaulajaksi – hän ei halua itseensä gospellaulajan leimaa, jota illan konserttiin osallistumisen myötä hänelle jo eräässä mediassa tarjottiin.

– Omasta taustastani minuun on jättänyt suurimman jäljen ajatus, että musiikki on lahja Jumalalta. Siitä ajatuksesta tykkään kovasti, Yona totesi.

– Toivon, että voin musiikkini kautta voimaannuttaa ja rohkaista ihmisiä elämään rohkeammin sekä tuntemaan pelottomammin.

Tosin yhden gospelbiisinkin Yona myöntää tehneensä – kunnioituksesta omia juuria kohtaan. Pieni lintu kuultiin myös konsertissa: ”Kultakaupunkiin, sinne Siioniin, sinne missä laulaa kuoro monimuotoisin, siell' ei oo enää kuolemaa.”

 

Kahden version Kahden maan kansalainen

Viitasen Piia tuli körttikansalle tutuksi viimeistään päivien teemalaulusta Kahden maan kansalainen tehdyn videon myötä. Keväällä ilmestynyt video sai suursuosion.

”Enkelimäiseksi” ja ”elinvoimaiseksi” kutsuttu tulkinta on hyvin toisenlainen kuin aiempi Jaakko Löytyn ”maan povesta nouseva” karhea tulkinta.

– Äidillä oli Jaakko Löytyn kokoomalevy, joten laulu on minulle tuttu lapsuudesta. Silloin se ei ihan kolahtanut, mutta nyt siihen tarttuessa tajusi, kuinka valtavan ajankohtainen ja monikerroksinen se on, Piia Viitanen pohti.

Jaakko Löytty löytyy myös Viitasen esittämän Rauhan laulun takaa.

– Halusin tehdä laulun tästä tematiikasta. Löysin netistä hienot sanat – ja vasta myöhemmin tajusin, että laulu oli kerran jo sävelletty ja että sanat olivat Jaakko Löytyn käsialaa. Tästä tuli sitten tällainen Viitasen Piian näkemys.

 

Itseoikeutetusti konserttiin kuului myös Kahden maan kansalainen, Viitasen ja Löytyn yhteisesityksenä.  

– Tykkään todella paljon tästä versiosta. Se on nyt täydellinen kombinaatio, siinä on taivas ja maa, Löytyy iloitsi duetosta.

”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen”, osallistui yleisökin, ja moni silmänurkka kostui.

Teksti Erja Saarinen

Julkaistu 10.7.2016

 

Syntisen virret -konsertissa esiintyivät Eero Raittinen, Jaakko Löytty, Piia Viitanen ja Yona. Sakari Löytyn kokoamassa yhtyeessä soittivat myös JP Virtanen, Jarkka Rissanen, Mikko Löytty ja Make Perttilä.